Seitsemän Kääpiön Määränpää Mustikassa
Perustiedot
LuonneSeitsemän Kääpiön Määränpää Mustikassa, eli Mio oli pienenä aika villi ja riehakas uros, joka oli menossa ensimmäisenä joka paikkaa. Lenkilläkin sai olla juoksemassa joka ainoaan puskaan ja jokaisen vastaan tulevan koiran perään. Vapaana Mioa ei voinut pitää yhtään. Nyt onneksi Mio on jo rauhoittunut. Vaikka se ei ole vanhakaan, sen energia ei vain riitä enää kauheaan riehumiseen tai riekkumiseen. Mio tottelee lyhyistä, määrätietoisista sanoista. Karjunnasta se loukkaantuu, joten jos sille ärähtää, saattaa kestää hetken kunnes taas Mio suostuu tekemään yhteistyötä. Vaikka penturiehakkuus jonkin jäänyt taaksepäin, ja rauhallisuus tullut tilalle, on energiaa tarvittaessa herralla paljonkin. Ulkosalla tunnista toiseen, aamusta iltaan. Se on Mion unelma. Se jaksaa juosta vapaana pellolla tuntikausia. Mio tykkää pallo- ja keppileikeistä. Etenkin jos leikitään "vesileikkejä". Se on himouimari, ja rakastaa vettä. Vaikka kepin heittäisi toiselle puolelle järveä, se hakisi sen. Ja vielä nopeasti. Sukeltaa se ei vielä osaa.. onneksi. Muuten tulisi kiskottua kivet järvenpohjasta. Lenkeilläkin Mio tykkää olla. Pitkiä lenkkejä monta kertaa päivässä. Uusia hajuja, uusia koiria, uusia ääniä, uusia tapahtumia.. Ah, se on koiralle juhlaa. Mutta ihan ilman hälyä ja metakkaakin se osaa nauttia lenkeistä. Hiljaisella kylätiellä tai metsässä on aivan yhtä ihana mennä. Harvinaista koiralle, Mio ei lähde joka säässä pihalle. Kaatosade, liian kylmä ilma tai liian kuuma, se ei tahdo lenkille. Parempi jäädä sisään sohvalle retkottamaan tai viileään nurkkaan nukkumaan. Mio ei ehkä ole nopeimpia koiria oppimaan, mutta kun sille opettaa jotain, se myös käyttää sen jälkeen sitä taitoa. Useita koiria kun käskee esimerkiksi istumaan, ne tekevät sen jos ei ole suurempaa tekemistä. Mutta vaikka Miolla olisi sen elämänsä isoin luu edessä, se istuu silti. ..vaikkakin katse kokoajan luussa. Kukaan ei tietääksemme ole opettanut Miolle "seuraa" käskyä, mutta kun ensimmäisen kerran herralle mainitsi käskyn "seuraa", se otti katsekontaktin ja kulki vieressä. Näyttelyistä Mio pitää, koska siellä on paljon uusia tuttavuuksia joka kerta, ja silloin tällöin saa herkkujakin. Tuomari on siitä hauska kaveri jolle on mahdotonta olla antamatta pusuja. Hampaat se näyttää mielellään ja seisoo kauniisti paikoillaan kun sitä katsotaan. Agilityä herran kanssa on myös harrastettu. Se sujuu hyvin, sillä Mio kuuntelee tarkkaan ohjeita. Silloin tällöin saattaa mennä ehkä väärälle esteelle, mutta Mio ei ikinä ala pelleilemään kesken radan. Putki on ainoa joka hiukan pelottaa ja siksi saattaa mennä vähän aikaa kunnes uskaltaa. Mio pelkää hevosia ja traktoreita. Hevonen on kerran ärhennellyt sille kunnolla, ja Mio on pelästynyt tajuttomasti. Traktorit taas vain ovat niin isoja ja pelottavia, pitävät kovaa ääntä ja liikkuvat epäilyttävästi. Muuta ei tämä herra pelkää. Paitsi tietysti harakoita pikkuisen. Kerran ärsyttäessään pihalla harakka parvea, tuli yksi ja alkoi nokkia Mioa jalkaan. Pieni haava tuli, mutta sitä suurempi pelko. Yksinkertaisesti Mio on mukava seura- ja vahtikoira, joka on lempeääkin lempeämpi. Se haluaa tuottaa toisille iloa ja siksi tekeekin kaikkea mitä pyydetään, ja yrittää miellyttää parhaansa mukaan. Luonne © Viv
SukuMion isä, Irlannin-vienti Vehälyhteen Melankolia (evm), on valloittanut uuden kotimaansa näyttelykehät ollen useasti ROP ja sijoittuen ryhmäkilpailuissa. Colasta löytyy terrierimäistä itsepäisyyttä ja ärhäkkyyttä. Mion emä Syyskaunon Ruusunen Roviolla on valioitunut tokossa, agilityssä, koiratanssissa ja mejässä, sekä on usean maan muotovalio ja voittaja. Luonteeltaan Ruusu on energinen ja terrierimäisen puuhakas.
Kilpailukalenteri
Jälkeläiset
|
